賦得古原草這別 (saatetaan vanhassa nurmikossa)

賦得古原草送別

白居易 (772-846)

離離原上草,
一歲一枯榮。
野火燒不盡,
春風吹又生。
遠芳侵古道,
晴翠接荒城。
又送王孫去,
萋萋滿別情。


Saatetaan vanhassa nurmikossa

Bái Jū Yì (772-846)

Kaukaisessa kaukaisessa korven nurmikko,
Kasvatetaan ja kuihtutaan varauksessa.
Korven tuli ei palaa sen,
Kun kevään tuuli tullaa, nurmikko kasvaa taas.
Kaukaisen nurmikko menee vanhaan katuun,
Selkeän taivas ja vihreän nurmikko seurataan kolkko punki.
Lisäksi minä saatetaan ystäväni,
Mieli täytetty muun ajatuksia.