Tyhjällä vuorella ei näe ihmisiä,
Kuuluu vain ihmisen ääniä.
Päivansäde paistaa metsään,
Ja loistaa myös vihreille sammalille
Vuoren keskella
Jangtse joen virtaus haikesti,
Kymmenen tuhannen mailin jälkeen, haluan palata takaisin.
Kirjoitan runoa ympäristostäni,
Keltaiset lehdet lentävät vuorilla.
Saatetaan vanhalla nurmikolla
Kaukaisessa kaukaisessa korvessa kasvaa niitty,
Kasvatetaan ja vauraudessa kuihdutaan.
Metsäpalo ei voi polttaa sitä,
Kun kevääntuuli puhaltaa niitty kasvaa taas.
Vanha tie nurmituu,
Synkeä kaupunki piirtyy horizonttia vasten.
Saatan ystävääni,
Mieli on täytetty muilla ajatuksilla.
Kiitokset Mirjamille!
