Wednesday, April 20, 2016

Yhdestoista kirjan toisen luku on luettu

Pitkästä aikaa. Olen todella hidas mutta luen ja kirjoitan vielä jollakin tavalla. Haluan lukea koko kirjan vaikka niin paljon aika kuluu.

Toisen luku (jos ymmärrän oikein):
Sinuhe elää pajon aikaa faraon kaupingissa. Hänen elämässä on ylellinen mutta on myös tyhjä. Hän luulen että hän on kuin loinen koiralle. 

Faraon tyttö on sairas mutta Sinuhe parantaa häntä. Sinuhe on iloinen faraolle mutta hän tiettää että enemmän ihmiset kärsii kaupungin ulkona. Hänellä on kaiho Thebasta.

Sinuhe menee lomalle Thebaan. Ihmiset kaupungin ulkona ovat tosi köyhä. Heillä ei ole leipää. Sen takia he eivät pitää faraoa.

Sinuhe saapuu Thebaan. Hänen koti ja hänen kokki on vielä Thebassa. Hänen kokki ei tietä missä Kaptah on. Siksi Sinuhe menee Krokotiilinpyrstö baariin sillä hän voi löytää kaptah siltä. 

Merit on Krokotiilinpyrstössä. Hän ei tiedä että Sinuhe on Sinuhe koska hänellä on kantotuoli ja ylelliset vaatet. Hän on iloinen kun hän tiettää että Sinuhe on Sinuhe. Ehkä he rakastavat toisensaa vielä.

Merit antaa Sinuhe krokotiilinpyrstö juomaa. Sinuhe ei halua juoda. Merit on surullinen. Sitten Sinuhe juo koko juoman ja menee humalaan.

He kavelevat Thebassa koska Sinuhe on humalassa. He menevät Ammonin temppeliin. Ei kukkaan ole tässä koska se on kirotu paikka.

Sitten he menevät sadunkertojalle. Sadunkertoja kertoo satua josta vaarasta faraosta. Ihmiset pitävät vaaran faraon satu koska vaaran farao ei voitta.

Merit kertoo ennustusta Sinuhelle. Ennustussa joka pyhä vaimo sanoo että jumalat eivät hylätä egyptia. Vaan hylkäävät vain ihmiset joka palevelevat vaaran jumalaa. Sen takia Sinuhe tiettää että Merit eivät pitä farao myös. 

Sinuhe on surullinen koska hän rakastaa Meritia mutta heidän välinen on uskonnon erilaisuudet.